Kesän kukkaloisto ehti parahiksi vaihtua orastavaksi ruskaksi, kun nämä puluset halusivat tahtoa toisensa. Heidän tarinansa sai alkunsa seitsemän vuotta sitten Oulussa.

Juhlien ajankohdaksi valikoitui yhdeksäs syyskuuta. Tuosta päivämäärästä on tullut heille merkityksellinen; he kihlautuivat samaisena päivänä viisi vuotta takaperin ja  morsiamen äiti viettää tuolloin myös syntymäpäiviään.

Kevättalvella kuvauskeikkaa sopiessamme, lupasin heille sateettoman hääpäivän. Ennusteista huolimatta näin tapahtui; taivas aukesi vasta illansuussa, kun kuvaukset olivat jo ohitse.
Ennen virallisuuksia kuvasimme muutamat potretit Kuusamon kotiseutumuseolla. Tapasin ensin sulhasen ja hieman myöhemmin morsian kurvasi pihaan hohtavan valkoisen ratsun kyydissä, äitinsä serkun ohjastamana.

Jännitys poreili ilmassa ennen ensimmäistä katsetta ja tunnelma kutitteli vatsanpohjaa. Sulhanen kiersi rakastaan kuin kissa kuumaa puuroa ja kuuma hän olikin! Mekkokin on niin taidolla tehty ja kantajansa näköinen. Sulhanen totesikin sen olevan parempi kuin hän osasi edes kuvitellakaan.

Kotiseutumuseolta löytyy ihan mahtavat puitteet kuvauksille! Varsinkin, jos rakastaa vanhaa ja patinoitunutta pintaa niinkuin tämä morsian tässä; hänen ideansa oli kuvata potretit tässä selkostalonpojan pihapiirissä.

Sitten olikin jo aika kääntää korot kohti kirkkoa ja kiirehtiä alttarille.

Kirkossa kaikki meni nappiin. Sulhaspoika ja kukkaistyttö hoitivat omat osuutensa mallikkaasti ja silmät kostuivat varmasti yhdellä jos toisellakin osanottajalla.

”Mä oon niin onnellinen” huokaisi morsian, kun olimme asettuneet limusiinin nahkapenkeille. Noissa sanoissa kiteytyikin koko morsiamen olemus; korvasta toiseen ulottuva hymy ja levollinen katse sulhaseen luotuna hän näytti erityisen onnelliselta.

Pienen kyläkierroksen jälkeen piipahdimme morsiamen vanhempien mökillä ja näppäsin muutaman potretin lisää ennekuin saapuisimme juhlapaikalle.

Juhlapaikalla odottivat heidän lähimmät sukulaisensa ja ystävänsä. Sopivan pienellä porukalla tunnelma oli intiimi ja parilla oli aikaa jokaiselle vieraalle.

Juhlien kaksi tärkeintä ohjelmanumeroa olivatkin syöminen ja seurustelu.

Juuri ennen sadetta järjestimme juhlijat kyyhkyläisten kanssa samaan kuvaan. Eräs pikkuinen veti sellaisella asenteella, josta me tavalliset voimme vain haaveilla!

Häätanssia katsellessani liikutuin kovasti ja kameran etsimeen tihrustaminen kävi melkeinpä työstä huurtuneiden silmälasien takaa. Ihana laulu, ihana soitto. Ihana pari.